Kopitiam II

Old Town White Coffee Kopitiamissa jo toiseen kertaan samana päivänä. Tämä oli todellinen feedauspäivä, jota käy usein Leongien seurassa. Meinasi vatsat räjähtää. Tapasimme setäni Eau Sunin vaimoineen sekä serkkuni Wai Kitin, "Elviksen" ja "A Girlin" (kameran takana). Yksi puuttui, Ti Dii.

Suzanne, Alice ja Foo Pin

Juhlittiin kolmet synttärit samaan kertaan, suku on niin suuri että varmasti joka viikolle osuu parit merkkipäivät. Suzanne, serkkuni Foo Pinin vaimo täytti vuosia sekä serkkuni Mee Sim sekä Foo Ming.

Home made reporters

Kun leongeilla on juhlat niin se täytyy merkitä kirjoihin ja kansiin.
Kotikutoinen reportterilauma valmistautuu ikuistamaan historiallista
hetkeä jossa syntymäpäiväkakun päältä sammutetaan kynttilät
puhaltamalla :D

Chan perheen vuosijuhla

Pariskunta juhlisti arvokasta 30 vuotis hääpäiväänsä ja meillä oli kunnia olla mukaankutsuttujen joukossa.
Juhlaravintola oli ympäristöltään hienostuneempi kuin mihin olemme täällä tähän mennessä täällä tottuneet. Se muistutti läheisemmin Suomalaisia Kiinalaisia ravintoloita tarjoilun ja henkilökunnan tyylikkyyden puolesta, mutta ruoka oli taasen paljon pohjoisia jäljitelmiä parempaa. Tähän asti olen hehkutellut ruokia niin paljon että se varmasti alkaa jossain vaiheessa jo ärsyttämään, joten kiinnitetään tässä nyt huomio itse pöytään:
Kiinalaisissa ruokapöydissä on usein keskellä pyörivä osio johon annokset laitetaan ja jota pyörittämällä kaikkien on helppo ottaa omalle lautaselleen niistä ruokia. Tämä karuselli toimii hyvin kätevästi tämän tyyppisessä ruokailussa, ja sitä voisi varmasti soveltaa myös muihin kulttuureihin.

Kopitiam eli old time cofee shop

Rankan jungleadventuren jälkeen menimme lataamaan akkujamme traditionaaliseen Malesialaiseen 'kahvilaan'. Perinne on peräisin kolonialistisilta ajoilta ja fuusioitunut vahvaksi osaksi paikallista kulttuuria. Old time cofee shopit ovat nykyään trendikkäitä franchise -ketjuja, joita paikalliset pitävät suuressa arvossa.
Kahvilan valikoima on kuitenkin huomattavsti kotoisia vastineitaan kirjavampi; Tarjolla on keittoja ja monia paikallisia ruokalajeja meille tutumpien kahvilatuotteiden lisäksi.
Oman sävynsä valikoimaan tuovat paikalliset kuumat juomat. Niitä löytyy niin hedelmä-, maito-, kahvi- ja tee- kuin yrttipohjaisina. Niistä juomista mitä olemme tähän asti ehtineet kokeilemaan, on vain positiivista kerrottavaa.

Yhden kookoksen majoitus

Pitää olla melkoinen sälli että saa nukuttua täällä sellaisessa luontomelskeessä että!

Rumah Rehat Adeleine Kampar

Tässä yleisnäkymää majoituksesta, alkuasukastyylisistä majoista, oviaukko ilman ovea, ikkunat ilman laseja tai räppänöitä, joka seinä ja lattia sekä katto paistaa läpi. Nukutaan lattialla patjoilla ja hyttysverkko päällä. Toivotaan parasta, pelätään hämähäkkejä.

Seikkailunhaluisille majoitus!

Rumah Rehat eli Talo Lepo eli majatalo nimeltään Adeleine keskellä viidakkoa Perakin osavaltiossa on mainio paikka viettää päivä tai kaksi osallistuen erilaisiin aktiviteetteihin kuten tulla köysillä alas 15m korkean vesiputouksen kuohuissa tai valloittaa koskia. Alue on laaja ja alkeellinen, mutta paikan malaijiruoka on todella hyvää.

Lounas viidakossa intialaisten seurassa

Veneryhmäämme koskenlaskussa liittyi 2 intialaista herrasta, toinen Intiasta ja toinen Malesiasta. Heidän oli tarkoitus mennä lounaan jälkeen viidakkovaellukselle etsimään rafflesiaa mutta kun kysyivät ja kuulivat mitä me aiotaan tehdä, he muuttivat suunnitelmaansa ja tulivat intoa täynnä kanssamme laskeutumaan vesiputouksesta.

Survivors

Kamparissa viidakkokatoksen luona odotellaan lounasta tauolla koskenlaskun ja vesiputousabseilingin välillä. Phaik Kin, minä, Tomppa ja Vesa. Ei vaihdettu vesivaatteita tässä välissä kun luvassa oli mitä kostein vesiputousvalloitus.

Viidakkojoella

Kävimme Kamparissa sademetsäviidakossa kokeilemassa miltä tuntuu laskea alas koskia viidakossa sekä köysilaskeutumista 15 metrisen vesiputouksen keskellä.
Matka meinasi loppua ennen kuin alkoikaan, kun teelautasen kokoinen jättihämähäkki ilmestyi esiin jostain kumiveneen alta ja kipusi silmänräpäyksessä kyykistyneen oppaammme säärtä pitkin ylös sujahtaen lopuksi kaula-aukosta paidan sisään.
Onneksi opas sai otuksen nopeasti ravistettua vaatteistaan irti ja hämähäkki päätti päivänsä murskautuen vihaisen kantapään alle. Vesiputousten yläpuolella metsästi toinen, vielä isompi ja erittäin värikäs yksilö verkollaan linnun kokoisia perhosia.
Koskenlasku meni luokissa 1-3 ja matkan pituus oli noin 10 kilometriä. Abseilaus vesiutouksessa oli todella satumainen paikka keskellä tiheää viidakkoa, Veden paine oli niin voimakas että Tomppa menetti otteen jaloillaan putouksen takana olevaan seinämään luiskahtaen aika pahasti vasten kalliota. Muistoksi Sai muutamia ruhjeita tapauksesta.

Buddhalainen aamiainen

Seikkailuaamuna menimme aamiaiselle Phaik Kinin lempipaikkaan, kiinalaiseen vegaaniravintolaan. Siellä oli seisovapöytä, ja kaikki ruoat oli niin erehdyttävästi porsaan, härän tai kanan näköistä ja makuista ettei IKINÄ olisi uskonut etten syö Schezuanin porsasta vaan tofua. Aivan, täällä vedetään aamiaiseksi paistettua ruokaa. Joka kuukauden ensimmäinen ja viidestoista päivä tosi buddhalainen on vegaani ja silloin tämäkin ravintola on pullollaan ihmisiä. Ravintolassa oli jaossa buddhalaisia CD-levyjä (musiikki myös soi taustalla rauhoittavasti ja suhteellisen hyvällä äänenvoimakkuudella) ja kirjoja ilmaiseksi.

Ipohin majapaikkamme

Ipohissa majoituimme poikkeuksellisesti ja matkaohjelmaa helpottaaksemme serkkuni Foo Mengin ja hänen tohtorivaimonsa kotiin ihan Kwai Yingin talon taakse. Matkaohjelmamme huipennus oli siis tuona aamuna tehty reissu Kampariin, jossa osallistuminen koskenlaskuun ja vesiputouksesta köydellä laskuun viidakossa tohtorivaimon Phaik Kinin kanssa.