Tämä surullisen näköinen kala teki aina kolon merenpohjaan tai koralliriutoille, jossa se eleli. Huolestuneena se tuli aina tarkkailemaan ohikulkevaa sukeltajaa ja itkuisena katsoi ettei kukaan syö sen eväitä. Jos otusta lähetsyi liian lähelle, se puikahti vilauksessa koloonsa piiloon ja tuli taas hetken päästä ulos kurkkimaan.
Jotenkin hellyyttävä otus.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Kommenttisi lukee, hyväksyy sekä julkaisee Susan tai Vesa riippuen siitä kumpi meistä on kirjoittanut kyseisen tekstin.
Asiallisesti, terima kasih (kiitos)!